maanantai 19. lokakuuta 2009

Katolisessa kirkossa

 Jos kuolet huomenna, niin minne joudat?

Liettua on katolinen maa, tämä on lienee tullut sanottua. Kävin muutamaan kertaan koittamassa kirkossa että miltä tämä nyt oikein tuntuisi - miten katolinen kirkko eroaa luterilaisesta.

Katoliseen kirkkoon meneminen on helppoa kuin 1-2-3:
1) pese oven vieressä oleva jeesus
2) mene maihin keskikäytävän edessä
3) tetsaa asemapaikkaan, eli penkille.
4) varo saatanallisia lepakoita

Sanotaan suoraan: on ehdottomasti juhlavampaa mennä sisään katoliseen kirkkoon, joka on yleensä koristeltu patsain ja maalauksin - ehkä se olen vain minä, mutta jotenkin juhlavat puitteet vain sopivat temppeleihin. Tämä on tietenkin vain pintaa. Ehkä paremman kuvan tapahtumista antaa itse messu?




Messu kestää muutaman tunnin. Siinä istutaan, seistään, istutaan, mennään polvilleen ja sitten taas seistään. Penkit ovat kovia, ja ihmettelen kovasti miten kaikkien paikalla olevien mummojen polvet kestävät ylös-alas ramppaamista. Sitten huomaan sen todellisen pettymyksen: Täällä ei lauleta. Tai pappi hoilaa, mutta virsikirjoja ei ole. Koska itse olen musikaalisesti hyvinkin lahjakas , ehkä yhtä talentoitunut kuin kiinalaiset kenkäni, olen aina purkanut turhautuneisuuttani kirkossa jossa jokainen laulaa äänellään (olen sitä mieltä että länsimainen yhteiskunta ei vain ymmärrä minun skaalojani - ehkä muutto kiinaan olisi paikallaan...). Nyt tuo viimeinen henkireikä, jossa kukaan ei voi kirjaimellisesti lyödä minulle luuta kurkkuun kun pääsen aariaan, on menetetty. Mutta hei, kohta alkaa tarjoilu..

Tarjoilu katolisessa kirkossa on kitsasta, selvästi mennyt rahat kulisseihin. Ensinnäkin, he eivät haluaisi antaa syntiselle luterilaiselle edes riisikakkua (pitänee mennä siis takaisin Koreaan syömään niitä), mutta todellinen shokki on kun pappi vetää apupappien kanssa koko viinin siinä janoisen kansan edessä. Missä on tasa-arvo, missä on kansalaisen oikeudet, eikö Jeesus vuotanut viininsä meille kaikille?

Jotkut ihmisistä menevät tekemään synnintunnustuksen ennen öylätin nauttimista, mutta itse en tähän ruvennut, koska epäilin kovasti noin 80 vuotiaan papin englannin kielen taitoja. Lisäksi, oma listani olisi saattanut venyttää messua tunnilla parilla, joten ajattelin, että eiköhän asia ole niin, että Jeesus kuoli jo minun syntieni tähden.

Eli lyhyesti: ennen kuin menet katoliseen kirkkoon ulkomailla, varaudu seremonian pitkään kestoon, treenaa polviasi, äläkä oleta tarjoilua. Paikallisen kielen osaaminen ei ole pahitteeksi, muttei ole välttämätöntä: silloin katsele vain mitä muut tekevät ja imitoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä