maanantai 19. heinäkuuta 2010

Treffeille Liettuassa?

Lähes 100% liettualaisista naisista, joilla on ulkomaalainen aviomies, on löytänyt siippansa ulkomailta tai työnsä kautta. Mutta kuten Nuijassa & Tosinuijassa todettiin, yksi miljoonasta on sekin mahdollisuus! Kuitenkin, ennen kuin lähdet yrittämään onneasi, tutki hieman taustoja. Seuraava hyvin seksistinen ja lokeroiva lukemisto on omiaan myös kaikille, jotka ovat kiinnostuneita myös kaupasta tämän maan kanssa - auttaa hieman ainakin tapakulttuurin ymmärtämisessä.

Liettualaiset naiset ovat yleensä suhteellisen arjalaisia: pitkiä, solakoita, vaaleita ja silmätkin ovat sinisiä. Keskimääräiseltä koulutustasoltaan he ovat EU:n huipulla, ja kaupan kassakin on yleensä kandi. Liettuassa kuitenkaan koulutusta ei arvosteta, ainakaan naisilla, ja parasta palkkaa niittävätkin kouluttamattomat hanslaakarit (mikä ei tietenkään tarkoita sitä, ettetkö sinä voisi ainakin esittää olevasi vaikuttunut, kun saat tietää torimyyjä-treffisi olevan Post-Doc). Luonteeltaan ihmisiä täällä voisi sanoa suomalaisia kipakammiksi (mutta toisaalta, eihän maailmassa paljoa suomalaisia rauhallisempia/jäätyneempiä ole) ja käämit voivat palaa moneenkin pikkuasiaan. Toisaalta, liettualaiset saattavat olla flegmaattisen hitaita, erityisesti työssään. Tämä on jäänne aika varmasti niiltä kuuluisilta neuvostoajoilta. Tässä vaiheessa itseltäni on palanut käämit useampaan kertaan, kun esimerkiksi lomakkeen löytäminen hyllystä kestää minuutin - josta 20 sekunttia kuluu perseen ylösnostamiseen. Samalla tavalla kuin suomalaiset, Liettuan kansakaan ei pidä liiemmin meteliä (pl. uusrikkaat) itsestään tai suhtaudu optimistisesti mihinkään ("palkat on aivan surkeat, mut jos ne nousis, niin sit tarttis taas maksaa niin hirveästi veroja").

Sitten vielä pari vinkkiä, jotka kannattaa pitää mielessä, jos luulet tapaavasi naisen matkalla (nämä kaikki vinkit ovat tietenkin lähes yksi yhteen sopivia myös liiketapaamisiin).
1) Kukat ovat tärkeitä. Lue siis kukkaoppaasi, mutta pidä mielessä seuraava: Liettuassa kukkia pitää olla pariton määrä. Latviassa taasen parillinen. Parillinen määrä kukkia annetaan Liettuassa ainoastaan kuolleelle, joten puskasi voi kantaa mukanaan kalmanhajuista viestiä. Ykkösvinkki kukkia varten on ostaa valmis nätti kimppu. Kukat ovat yllättävän halpoja, mutta muista silti, että jollet mene tapaamaan häntä hänen kotiinsa, niin jonkun niitä kasviksia pitää koko päivä raahata mukanaan.
2) Viinissä makeus on valttia.Kyllähän sitä kuivaakin jotkut lipittävät, mutta puolimakea valkkari tai skumppa on ehdottomasti varmin valinta.
3) Arvosta paikallista kulttuuria ja ruokaa. Älä ole kuitenkaan ylitsevuotavainen malja, sillä epäaitous ei tuo uskottavuutta (edes automyyjälle). Kuitenkin, maassa maan tavalla, ja kun itse kerran olet vieraana, niin tehtäväsi ei ole osoitella sormella - jos saat treffisi heti alkuun puolustuskannalle, luuletko tosiaan tekeväsi valloituksen? Saattaa käydä kuin sillä Uralin marssilla.
4) Puhu ja osoita kiinnostusta. Ensitapaaminen on tietenkin hakuammuntaa, mutta se kannattaa käyttää hyväksi. Kaiva mielenkiinnon kohteita, ja osoita edes pientä tuntemusta paikallisista suuruuksista: kartoita kiinnostus koripalloon, historiaan, musiikkiin, kirjallisuuteen tai vaikka kääpiöpornoon, jos siltä tuntuu: tytöistä ei aina tiedä, mutta kyllä se kääpiöporno kuuluu kaikkien harrastuksiin! Ja muista myös seuraava: Liettua on ollut osa Venäjää ja Neuvostoliittoa, mutta alunperin itsenäinen valtio. Kansa ei ole slaavilainen saati kieli muistuta mitenkään venäjää.
5) Kohteliaisuus: Liettuassa naiset ovat naisia, eivätkä jakkupukuun pukeutuvia neutreja. Kukaan ei kerro sinulle olevansa kykenevä tekemään sen itsekin, jos menet avaamaan oven. Jos erityisesti juokset naisen takaa tämän eleen tekemään se ei osoita hölmöyttä tai takapajuisuutta - vaan nyt ollaan niitä valkoisia ritareita. Niin, ja tietenkin sinä tarjoat kaiken - mutta eihän tämä ollut mikään yllätys. Ja erityisesti jos viet uuden ystäväsi kauppaan, niin "ei" tarkoittaa "ei" vaista toisella kerralla (eli jos sinulle sanotaan "ei", kun olette ostamassa mekkoa, se tarkoittaa yleensä, ettei sille ole niin suurta tarvetta, muttei kuitenkaan sitä, etteikö sitä haluttaisi).
6) Hold your horses. Kolmas(kymmenes) kerta toden sanoo. Jos et ensi treffeillä pääse saatille, saati sänkyyn asti, niin ei kai siinä mitään kummallista ole? Jos hommat olisivat edenneet toisin päin, niin kyseessähän olisi suhteellisen halpa lutka, jolla todennäköisesti on sinun varallesi jemmassa yllätys, jos toinenkin. Ja jollet lähtenyt liikkeelle pelkässä metsästysmielessä, niin tilannehan on toivottu. Suhteita (ainakin täällä päin) kasataan kuin legolinnaa - kerros kerrallaan.

Jos haluat taaset että kaikki menee metsään:
1) Ylistä Suomea ja suomalaisuutta. Kerro kuinka kotona kaikki on paremmin. Sano että Liettua on siinä jamassa missä se on omasta syystään: miksi menitte liittymään Neuvostoliittoon.
2) "Liettua, puola, venäjä - mitä väliä - kaikki ne kielet kuullostavat samalta ja ihmiset samannäköisiä"
3) kuivaa punkkua ja parillinen määrä kukkia
4) pyydä, että saisitte kaksi laskua tarjoilijalta. Pyydä, että viinipullo laskettaisiin myös puoliksi.
5) Puhu uskonnosta, politiikasta ja kääpiöpornosta. Muista ylistää, että olet itse paljon vartevampi kuin nuo edellämainitut kääpiöt. Intä.
6) "Anna ny, anna ny" Usko pääseväsi tutustumaan uuden tuttavuutesi petivaatteisiin ilman erillistä kutsua, tunge sisään ja vedä ovella odottelevalle äidille aksentittomat sieg heilit ("kun se kumminki oli natsi silloin toisessa maailmansodassa").

Jos tätä opasta haluaa käyttää toiseen suuntaan, eli miestä etsiessä, niin:
1) kukat eivät ole välttämättömiä.
2) ole nainen - ota vastaan huomionosoitukset ja anna niille arvoa
3) helppo tapa löytää seuraa on isot tissit ja lyhyt hame - mutta haluatko tätä seuraa (plus kilpailla paikallistten fyfojen kanssa?)
4) jos haluat tehdä vaikutuksen, koripallon tuntemus on plussaa - ja oluen juominen myös (mutta varo, ettet tule vain yhdeksi pojista.

5) pukeutumisesta voi päätellä paljon henkilön sosiaalisesta asemasta sekä koulutuksesta (varsinkin uusrikkaiden joukossa). Kuitenkin, ikään, kokoon ja koulutukseen katsomatta, liettualaiset miehet jostakin kumman syystä pitävät vodkasta.

6 kommenttia:

  1. Mukava lukea sun kirjotuksia! Mulla on tyttökaveri Kaunasista ja täten luonnollisesti kaupunki ja maa kiinnostaa. Suomessa tapasin kun hän oli opiskelijavaihdossa ja nyt hänellä alkaa diplomivaiheen tutkinto Suomessa. Tulin just kahden viikon lomalta Kaunasista, käytiin myös Klaipedassa ja Palangassa. Suurimmaksi osaksi aikaa tuli luonnollisesti vietettyä tyttökaverin kotona Kaunasin liepeillä. Mukavasti tulee tietoa vähän kaikesta hyödyllisestä näiden kirjoitusten kautta. Tyyli on myös hyvä, sopivan ronski :D

    VastaaPoista
  2. Terve Julius, on myös omakohtaista kokemusta asiasta, oikeastaan aivan saman kaavan kautta. Voimia, vaikkei niitä kyllä aina tarvitse -ainakaan ennen kuin ne sillat tulevat vastaan ;)

    VastaaPoista
  3. On me puoltoista vuotta oltu jo yhessä ja vaikka mullakin oli aina tuo fyfa-kuva liettualaisista naisista niin tuntuu että onneks ei osunu sellaseen pintaliitäjään, vaikka kaunis onkin :D Kovaluonteinen tapaus, tekee töitä niin fyysisesti kuin pääkopallaankin :) Onneks on aiempaa kokemusta hieman jo suhteesta ulkomaalaiseen niin on hyvä vertailla. Ei se helppoa ole, mutta ainakin luonne täsmää hyvin ja tyttö on fiksu :)

    VastaaPoista
  4. Onnea vaan teille, mulla on liettualainen mies ja avioliittoa muutaman päivän kuluttua 9 vuotta takana! :) Ei ole koskaan helppoa miesten kanssa! Aivan sama onko suomalainen vai liettualainen! :) Tottapuhuen, kulttuurierot Suomen ja Liettuan välillä on niin pienet, että en edes aina muista, että mieheni on "ulkomaalainen"! Sitäpaitsi, olen sitä nyt itse, kun muutimme juuri Liettuaan!

    VastaaPoista
  5. Liettuassa asuminen onkin suurempi kulttuurishokki kuin liettualaisen kanssa asuminen missä tahansa päin maailmaa. En tosin tiedä millainen rumba on asua ulkomaalaisena Suomessa, mutta kyllä migracijos poskyris aiheuttaa migreenin. Pitänee kertoa tästä varmaan joku päivä, kunhan töiltä ehtii.

    VastaaPoista
  6. Tuo onkin itselläni vielä edessä täällä... Voin kertoa,että Suomessa ulkomaalaiselle ennen EU:ta se oli rumba saada oleskelulupa, kauhea sellainen. Maassa sai olla 90 päivää, vaikka olimme naimisissa, miehen piti lähteä. Ja mitkä perustelut ja selvitykset piti hankkia, että lopulta sai oleskeluluvan ja voi tulla kotiin! Se oli järjetöntä. Tuntuu, että kaikkien avioaikeita epäiltiin. Nyt kaikki on toisin, onneksi. Yksi iso murhe ja stressin aihe vähemmän.

    VastaaPoista

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä