tiistai 3. elokuuta 2010

Sääntelyä, kiitos?

Sadekausi taas päällä Liettuassa. Tosin, lämmintä riittää vielä, ja alennusten huiputkin ovat tulossa. Mikäpä sen parempi aika suunnata tänne Kaunasin kauppakaduille? Nyt kun pankitkin on todettu stressittömiksi, niin on hyvä aika hieman löysätä vyötä - vai onko? Nyt vastaan Finansavisenin huutoon - he kun kaipasivat lisää taloutta käsitteleviä blogeja.
Lukaisin tuossa juuri vanhan Kauppalehden numeron, jossa Leena Mörttinen, entinen Nordean yksityistalouden ekonomisti, nykyinen European Affairs yksikön vetäjä (Nordean lobbausyksikkö. Vaikka sana ei suomalaisessa korvassa kovin nätiltä kuullosta, niin EU on lobbausvetoinen järjestelmä) repäisi komeasti Suomi Areenalla. Hänen mukaansa tiukka finanssisektorin regulaatio (siis, poliittisia irtopisteitä kalastavien populistien aiheuttama jumiutus) saattaa lopulta tarkoittaa riskitöntä sektoria - kukaan ei ota riskiä, kukaan ei saa rahaa. Tällä ajatuksella on hyvin mehevää leikkiä, sillä jos pankit haluavat riskeistä eroon, ensimmäiset kärsijät ovat yritykset - ja tätä tuskin tällä hetkellä kovinkaan moni poliitikko haluaa. Vai haluaako? Saihan se Nerokin itsensä historiankirjoihin, kun poltti Rooman.
Jos yritysten rahansaanti alkaa takkuamaan, investointien kanssa ruvetaan varomaan, ja rahoitukseen aletaan käyttämään kassavirtaa. Tämä tarkoittaa tietenkin siirrettyjä investointeja ja erityisesti vähemmän tilauksia investointihyödykkeitä tekevälle teollisuudelle - josta Suomi muuten elää (työstökoneet, metalliteollisuus, satamatrukit, laivat...). Tällä tietenkin olisi vaikutusta yritysten työllistämismahdollisuuksiin - kuluja kun pitää leikata, niin aluksi lähtevät Selecta-automaatit, sitten muut edut, työpäiviä leikataan, ja lopulta annetaan Jalasta perseelle.Kun työllisyys on epävarmaa, kulutus kokee kolauksen, joka tietenkin jatkaa samaa spiraalia alaspäin. Todennäköinen seuraus on deflaatio, sillä rahan arvo on nousemassa (koska ihmisillä on sitä vähemmän käytössä, niin hinnat oletettavasti laskevat). Samalla riskien lisäännyttyä pankit iskevät takaisin, ja marginaalit lähtevät nousuun.
Koko tämä prosessi - jos se rajoittuisi vain pieneen alueeseen - lisäisi kilpailukykyä. Todennäköisesti se leviäisi kuitenkin maailmalle, ja jumiuttaisi maailmantalouden, kunnes riskistä tulisi taas arvostettu sana. Jos tämä tapahtuisi vain Suomessa, ammattiliittotoiminta voisi saada kovan iskun. Käytännössä järkevä tapa palautua tällaisesta tilanteesta olisi kilpailukyvyn nostaminen - johon tarvittaisiin Suomen (Norjan, Tanskan, Ruotsin ja monen muun länsimaan) tapauksessa joko verojen leikkauksia yrityssektorille, palkkojen laskua tai yritysten muiden kulujen leikkaamista (esim. eläkemaksut valtion kassasta).
Spekulaatio on hieno laji - siinä ei voi koskaan olla väärässä, kun oikeaa vastausta ei ole. Mutta lopulta, tähänkin tilanteeseen oikea ratkaisu on riskinotto - ota siis omaan talouteesi liittyvä riski ja lähde matkalle Kaunasiin! Täällä on talous palannut nyt takaisin kasvu-uralle. Omassa palkassani sitä tuskin huomaa kuitenkaan vielä kymmeneen vuoteen, kun viime vuotiset trimmaukset iskivät lujaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä