maanantai 6. syyskuuta 2010

Elokuviin

Muistan, kun Suomessa aikanaan pidin leffalippujen hintoja suolaisina. Arkitiistaina Kaurismäen leffa pienessä turkulaisessa teatterissa maksoi 8,5 euroa. Samaan aikaan Tampereella, isoon saliin pääsi 9,5 eurolla. En tiedä mitä hinnat ovat nykyään, mutta tuskin ne ainakaan alas ovat tulleet, kiitos Rautakirjan monopolin.
Niin, Suomen tarjontaa dominoi Finnkino. Pieniä teattereita on jokaisessa kaupungissa, mutta yleensä se Finnkinon megahalli näivettää nämä kilpailijat, joiden olemassaolo on perusteltu todennäköisesti vain sillä, että Finnkino voisi osoittaa markkinoiden olevan kilpaillut.
Sama ilmiö toistunee piakkoin Baltiassa: täällä Finnkino kulkee nimellä Forum Cinemas (Latviassa varmaan Cinems), ja keskeinen sijainti sekä isot resurssit ovat olleet kova isku kilpailulle. Samalla hinnat ovat karanneet käsistä. Leffaan alkaa tarvita 20 litaa. Halvoista hinnoista puhutaan, kun tarjonta on lähempänä kymppiä, mutta noita kampanjoita on harvakseltaan. 20 litaa on noin kuusi euroa. Tulotasoon suhteutettuna, voidaan puhua kuitenkin noin 40 euron lipusta.
Vähemmän ylättäen piratismi on Liettuassa iso juttu. Kopiolevyistä en tietenkään puhu, eihän sellaisia kukaan 100 megabitin kaistan aikakautena osta. Netissä on, ja netissä on kaikkea jännää.
Kävin teatterissa katsomassa The Expendablesin. Leffa oli ehkä paras toimintapätkä sitten Schwarzeneggerin Commandon, ja siitä on jo jonkin aikaa (taisi olla vuodelta 198...3?). Yllättäen sali oli täynnä arki-iltana, vaikkei kyseessä ensi-iltaviikonloppu ollutkaan. Noh, eturivistä kyllä kuulee basson parhaiten, eikä ole kenenkään sikaniskaa edesssä.
Vaihtoehtona leffalle oli Vampires Suck, joka pyöri samaan aikaan toisessa salissa. Tein tälle leffalle, mitä liettuassa yleensä tehdään tällaisille leffoille. 1 minuutti myöhemmin, painoin play-näppäintä. Vampires Suck osoittaa, mitä latauskulttuuri voi pahimmillaan tehdä rahavirroista kiinnostuneelle ja kulttuuria jälkiruuaksi luulevalle teollisuudenhaaralle. Koko leffahan oli parodia tästä Kuukautis-sarjasta, jossa vämppyyrit säkenöivät koko... brünoudessaan. Leffa oli laadultaan järisyttävä. Kyllähän siitä monet naurut sai irti, mutta myötähäpeä oli se tunne, jolla tätä leffaa katselee. Elokuva oli rahastusta rahastuksella, jossa ala-arvoinen näyttelijäkaarti, 13-vuotias käsikirjoittaja ja ohjaajana varmasti joku Michael Bayn tasoinen "velho" löivät hynttyyt yhteen ja saivat todellakin tehtyä jotakin paskaakin paskempaa. Kutsutaan sitä vaikka veripaskaksi.
Niin, ja Brüno tuli kanssa katsottua. Leffaa olisi voinut kutsua myös nimellä Borat 2, mutta tämä oli sentään jossakinmäärin hauska. Kun esimerkiksi Paula Abdul istuu meksikolaisen siirtotyöläisen päällä ja puhuu humanitäärisestä työstään, on vaikea olla suoralla naamalla. Tai kun Brüno selittää swingeridominalle, että heidän tulisi aluksi tutustua toisiinsa ja taitaa rouva muuten tuottaa paljon maitoa. Tai sitten se homokäännynnäispappi, joka kertoo kuinka naiset ovat ikäviä, mutta niitä tarvitaan juuri sen takia, ollen yhtä uskottava kuin Clinton kertoessaan Lewinsky-suhteenstaan.

Päivän verdikti:
  • Osta/vuokraa Brüno, jollet ole jo nähnyt. 
  • Käy teatterissa katsomassa, miten euroopanmestarikarateka goes postal The Expendablesissa.
  • Jos joku sukulaisesi diggaa Kuukautis-sarjasta, ja tämä ärsyttää sinua, osta hänelle lippu Vampires Suck leffaan. Tulee itkien pihalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä