maanantai 27. syyskuuta 2010

Kylämarkkinoilla

Syystä tai toisesta päädyin viikonlopuksi pienempään kaupunkiin nimeltä Joniskis. Ajatuksena taustalla oli vetäytyä suurkaupungin metelistä maaseudun rauhaan. Itselläni oli jäänyt hieman rästitöitä, jotka ajattelin pikaisesti tuossa virkistävässä ilmapiirissä tehdä.

Kello 7:30 aamulla, naapuri pistää radion päälle. Koska talon eristys on heikosti tehty, pistorasiat ovat kuin avoin ovi naapuriin. Kello 8:00 alkaa naapurissa olevan ammattikoulun pihassa kylämarkkinat.

Jossakin tässä vaiheessa nousen ylös ja yritän aloittaa työnteon. Naapurin setämies on jo portaikossa poikansa kanssa tupakalla, ja kaikesta päätellen kierrekorkki on jo avattu. Vaimo huutaa seinäntakana jotakin imuroidessaan, mutta eihän se kahta tosimiestä paljoa hetkauta.

Klo 10:00 työnteosta ei tule enää mitään, kiitos jo stereona soivan iloisen musiikin. Markkinoille on näet tullut eräs Liettuan kuuluisimmista kansantanhubändeistä. Kun tässä tilanteessa ei voi muuta kuin takoa päätä seinään tai ampua naapuri, on ehkä paras jalkautua itse markkinoille ja katsoa, mitä ihmettä ne ihmiset tähän aikaan vuodesta siellä puuhaavat.

Kaikesta päätellen kyseessä on puutarhamarkkinat, sillä muutaman Stigan ja Stihlin kyltin näen. Ensimmäisen polun varrella myynnissä on hedelmäpuita, taimia, kasveja - mm. 2 metrinen tuija maksaa 6 euroa. Lähempänä tapahtumien keskipistettä tarjolla on hunajaa sekä käsitöitä. Tänä vuonna käsityöt koostuvat kiinalaisista tauluista (siis niistä perinteisistä markkinatauluista), muutamasta saviesineestä ja mehiläisvahakynttilöistä.

Ruokahuoltona toimii muutama perinneruokia myyvä koju, joiden ykköstuote tietenkin on olut. 8 litaa litra - halvempaa kuin Baijerissa tällä hetkellä. Keskipisteenä olevalla lavalla myydään juuri nyt huutokaupalla puusta veistettyjä patsaita. Korkeutta noin 1-1,5 metriä. Kun huutoja ei tule, niin vetäjä sanoo niiden olevan erityisen suosittuja Yhdysvalloissa sekä muualla Euroopassa. Hinnat nousevat noin 500-700 litaan per patsas.

Kun ei mitään muutakaan eteen tullut, piti sitten hankkia hunajaa. Hinta oli 14 litaa kilo. Myyjä kaatoi ensitekijöiksi olutkuppinsa pöydälle jonka jälkeen rupesi esittelemään inkiväärihunajaansa: "tossa on toi purkki, ottakaa siitä ja maistakaa. Todella hyvää ja tekee gutaa myös immuniteetille. Voitte vaikka kotona tehdä, ostakaa vaan inkivääriä ja raastakaa joukkoon". Anteeksi herra, mutta ette ole kovin hyvä myymään.

Hieman keskipäivän jälkeen juhlat olivat jo loppumassa, kun uroot tallustivat mitä suorinta reittiä kotiinsa. Kello 16 paikalta oli poistunut jo viimeinenkin myyjä, ja iso nurmikko oli muuttunut autojen ruopimiselta mutapelloksi.

Selvästi (0vs1) blogipromootio ei ollut hyvä idea. Itse en tuota tuomiota ymmärrä, ja kansahan on tunnetusti väärässä. "It does not count who votes, but who counts the votes", kuten joku joskus lienee on sanonut. Autoblogi oli todella opettavainen, ja kannattaa jokaisen ulkomailta autoa ostavan lukaista läpi. Ryga-blogi taasen jännä sinänsä, että siinä dokumentoidaan ulkomaillemuuttamista. Siellä on toki myös hieman virkkaamista ja jotain muuta vastaavaan. Perkele, en minä niistä mitään ymmärrä, saati naisista. Muuta kuin sen, että naisia ei ole rintoihin katsominen.

 Pitää tsekata myös perä. Aivan kolarivaurioiden varalta. Lisää kolarivaurioista:

Crap.fi:stä. Tietenkään ei niiden oma juttu, joten tekijänoikeuksista emme voi lähdettämme enempää välittää. Klikkaamalla luettavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä