maanantai 13. syyskuuta 2010

Päiväretki Birstonasiin

Gran Turismoa Liettuassa: päiväksi Birstonasiin, ja illaksi kotiin katsomaan koripalloa. Kaunasista Birstonasiin on noin 40 kilometrin matka: sinne pääsee joko Vilnan moottoritieltä kääntymällä x-nimiseen kylään päin, tai sitten ajamalla Kaunasista etelään kohti Alytusta. Otimme vaihtoehto numero kakkosen, ja suhautiimme etelään.

Alfa paljastaa luonteensa osa yksi: Käynnistin auton, ennen kuin kaikki varoituslamput sammuivat, ja kuskin airbagin valo jäi pysyvästi päälle. No, ainakin autolla on työllistävä vaikutus.

Reitti meni seuraavasti: aluksi Aleksotasin läpi ja samaa leveää tietä etelään. Rajoitus pitkälti 50 kmh. Sitten, heti kun alkaa kunnon moottoribaana Varsovaan, pitää kääntyä rampille ja Alytukseen. Edessä on kiva kärrypolku, jossa nopeusrajoitus 70 kmh ja ohittaminen kiellettyä. Ympärillä peltoa ja metsää. Onneksi edes metsää, sillä Kaunasista Siauliain kautta Riikaan ajaessa ympärillä on lähes pelkästään peltoa.

Jossakin vaiheessa pysähdyimme, ja päätin käydä sienessä. Käteen jäi pari tattia, muutama hapero ja jotain vahveroita. Männyn ja kuusen sekametsässä kasvoivat, mutta haperot olivat pieninä viininpunaisia ja vanhemmiten vihertyviä, ja vahverot taasen näyttivät kovasti vahveroilta. Renkaita hatussa, punertava jalka, valkeaa maitiaisnestettä... Yhteenveto: syötäviä varmaan.

Sienestämisen jälkeen tavoitteena on kääntyä Prienaihin, ja sieltä sitten jatkaa Birstonasiin. Ensimmäinen liikenneympyrä tiellä - ja Birstonasiin kääntyminen ei mahdollista. Aina ne tietyömaat osuvat kohdalle.

Pitää siis ajaa kilometri eteenpäin ja Prienain kaupungin läpi. Ihan kivan näköinen mesta, vaikka tietöistä kärsiikin. Valitettavasti aikaa ei ollut jalkautua, joten poikkesimme vain asemalla vaihtamassa pullokorkin oluttuoppiin. Näin täällä.

Sitten hieman etiäpäin, ja alle 10 kilometrin päässä on Birstonas. Mikä ihmeen Birstonas?

Birstonas on kuuluisa kylpylähoitokaupunki, hieman kuin Ikaalinen. Erona on vain se, että täällä on jotenkin erityistä vettä. Kaupungissa pullotetaan Birute ja Vytautas -nimisiä vesiä, joista ehkä toisen Liettuankävijät muistavatkin: Vytautas on se äkkisuolainen pullovesi, joka tuntuu, kuin hikeä joisi.

Itse kaupunki on melko nätti - paljon viheralueita, joen rannassa pitkä kävelytie, mahdollisuus veneretkiin ja niitä kylpylöitä tosiaan on useampi. Pienenä erikoisuutena kaupungissa on myös laskettelurinne, joka tosin kalpenee monen suomalaisen takapihan rinnalla.

Kaupunki on rauhallinen, siellä on vain muutama liike, vain yksi rihkamakauppa. Ravintoloita lienee on hotelleissa, mutta niiden ulkopuolella vain yksi pitseria, PizzaFun. Tämä liettualaisittain kohtuullisen kovahintainen paikka oli aika täynnä, ja saimmekin odottaa hyvän kymmenen minuuttia menua. Sitten, kuulimme naapuripöydästä, kun tarjoilija ei vielä ollut valmis ottamaan tilausta vastaan, että ruuan kanssa tulee kestämään.

Emme siis syöneet tässä paikassa, ja lähdimme etsimään kebab-mestaa. Ajoimme kaksi kertaa koko kaupungin ympäri, eikä edes koulun vieressä sellaista ollut. Siispä, roadrage jatkui, ja lähdimme kaupungista, joka ei meitä suostunut kohtuullisessa ajassa ruokkimaan. Suuntasimme Vilnaa kohti, ja ensimmäisestä isommasta risteyksestä Kaunasiin. Nyt edessä oli suora tie, ja meno oli mukavaa.

Hyvin humoristisesti, seuraavan eteentulleen koulun lähistöllä oli kebab-kioski. Paikka oli niin hyvin piilossa, että ajoimme siitä ensin ohitse, ja jouduimme kääntymään bussipysäkillä. Ison kebabin hinta oli 7 litaa, ja kebab todellakin oli iso. Ei mikään Kaunasin iso kebab, vaan aivan oikeasti vatsan koko loppupäiväksi täyttävä.

Liettualainen kebab on vahvasti erilainen kuin suomalainen velipuolensa. Ensinnäkin, se on liettualaisen tekemä - täällä ei löydy usein siirtolaisia kioskeista. Täytteenä on lihaa, kaaliraastetta, kurkkua ja joskus myös tomaatteja. Kastike on valkoinen runsastillinen majoneesikastike - aivan samanlainen, mitä pitsan päälle kaadetaan. Tämä sekamelska kääritään isoon ohueeseen tortillaan ja paahdetaan grillissä ilman rasvaa. Lopputulema on ihan hyvä, muttei kyllä kovin kebabmainen.

Niin, jatka matkuu, ja seuraavaksi edessä oli maisemoitu iso kaatopaikka, sen jälkeen mahdollisuus kääntyä Rumsiskesin museokylään ja  lopulta liittymä valtatielle. Ajoimme suoraan, eli päädyimme valtatielle, josta sitten poikkesimme Neries Muziejus -kohdasta valtatien ali kohti jotakin kylää. Nyt olisi ollut kunnon ghettoblaster paikallaan, sillä vanhojen tehtaiden ympärillä oli ränsistyneitä asuinalueita. Tietä kun jatkoi, niin päädyimme lopulta Kauno Mariosin lähettyville ja lopulta kotiin.

Kotona odottikin 24-pack 0,5 litraisia Hasseröder-tölkkejä, jotka huimaan kymmenen euron hintaan olin edellisenä päivänä ostanut. Perkasin sienet, vaimo söi ne ja elää yhä - olivat kuulemma hyvänmakuisia. Liettua voitti pronssia pelissä ja lopulta kaikki meni aivan hyvin. Lakkabensaa tosin en kaupasta löytänyt, eli käteni ovat yhäkin valkoisen maalin peitossa. Mutta sehän tuo vain uskottavuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä