perjantai 1. lokakuuta 2010

Miten vietän päivän liettualaisessa pikkukaupungissa osa 1: Joniskis

Joniskis on Pohjois-Liettuassa sijaitseva noin 15000 hengen kaupunki. Siauliai on noin 40 kilometriä luoteeseen ja Latvian rajaan matkaa tulee noin 10 kilometriä. Kaupunkia ympäröi pääasiassa pellot, eikä lienee ole harhaanjohtavaa kutsua tätä seutua maatalousvyöhykkeeksi. Vanhoja kommuunifarmeja - tai niiden jäänteitä - on kaikkialla sekä kaupungissa on jopa muutaman lannoitevalmistajan pytingit.

Mitä täällä sitten voi tehdä?
Skenaario: olet matkalla etelään, mutta koska jäit jälleen kerran Riikan ruuhkiin kiinni, olet Joniskissa myöhään. Majoituit keskustan Siaures Vartai -hotelliin. Jostakin syystä haluat käyttää seuraavan päivän Joniskisissa.

1) Kirkko on kirkko on kirkko.
Jokaisessa Liettuan kaupungissa on kirkko. Näihin yleensä pääsee sisään --- ovesta. Koska kirkot ovat katolisia, niissä on hieman enemmän näkemistä, kuin luterilaissa virkaveljissään.
Ajankäyttö: 20 minuuttia, sisältäen hetken hiljaisuuden.
2) kävely keskustassa
Joniskisin keskusta ei ole järkyttävän suuri. Se rajoittuu idässä Maximan supermarkettiin ja lännessä... kirjastoon. Pohjoisrajana voitaneen pitää Zilvinasin taloa ja etelässä on sitten rajana parturit.
Ajankäyttö: 20 minuuttia rauhallista kävelyä.
3) hiusten ajelu.
Parturit tuli jo mainittua, niitä on itseasiassa neljä keskustassa. Käväistään leikkauksessa.
Ajankäyttö: noin 10 minuuttia jonossa, sitten 20 minuuttia jos olet mies, ja 40 jos nainen. Hinta: 10-20 litiä
4) kahville
Joniskisissa on kaksi kahvio-ravintolaa, toinen hotellin vieressä, toinen nimeltään Zilvinas Cento-kaupan yläkerrassa. Kahvi ei ole kummoista, mutta olut on hyvää ja ruoka halpaa. Nyt kuitenkin vedetään ne espressot.
Ajankäyttö: noin 15 minuuttia.

Katsotaanpa välillä kelloon: noin 2 tuntia mennyt (liikkumiseenkin menee hetki), ja vielä on päivää jäljellä. Tarvitsee lisää tekemistä, hän.

Jotta saadaan italialainen kaffe menemään alas, tarvitaan hieman jaloittelua. Suuntaamme siis Kaupungin länsilaidalle. Katsastamme pikaisesti hautausmaan (5 min) ja suuntaamme
5) torille
olettaen, että nyt on viikonloppu, torilla on ainakin aamulla vilkasta. Sieltä saat kaiken auton varaosista leivonnaisiin. Kenkiä, vaatteita ja erityisesti alusvaatteita on runsaasti. Jos käteistä on matkassa, saamme puoli tuntia menemään helposti. Eikä ne ymmärrä näin pienessä kaupungissa edes kusettaa.
6) rakennusmaailmaan
Tien toisella puolella onkin aivan tavattoman makea rakennustarvikeliike, josta saa vaikka nippusiteitä tai 8 euron neliöhintaan laminaattilattiaa. Täällä menee se kymmenen minuuttia.
7) Maximaan!
Jos kukaan teistä on koskaan Liettuassa käynyt, niin Maxima on rakas liike - halvat hinnat ja oikeastaan kaikkea tarjolla. Jos taasen asut Liettuassa, Mama Maxima on kirosana - monopoli joka valitsee mitä ihmiset saavat syödä. Noh, turisteina mennään pällistelemään. Ostetaan vaikka pullo viskiä kaffiseuraksi. Aikaa saadaan kulumaan 30 minuuttia, kun pöyhitään radioon 3,5 litan arvoinen cd ja ihmetellään feikkicrocseja muutama minuutti. Ostetaan mukaan myös saslik-pönttö ja lihat sekä kaljaa, ihan tulevan varalle.

Kello, nyt on kulunut jo....2 tuntia lisää, sillä torille tulee kuitenkin matkaa. Aikaa on jäljellä, mennään siis metsään.
8) metsään grillaamaan.
Komennetaan täysi-ikäinen pentu rattiin ja suunnataan Joniskisin ohitustielle (kirkon edestä lähtee tie). Ohitustielle saavuttaessa käännytään pohjoiseen ja ajetaan, kunnes rautatiesilta tulee vastaan. Käännytään ennen siltaa vasemmalle. Sitten suoraan, kunnes metsä alkaa vasemmalla puolella. Nyt tarkkana, pitää löytää kunnollinen tie metsään. Koordinaatit ovat 56.323422 ja 23.552964. Näillä kohtia käännytään. Metsässä on valmiita grillikatoksia, joissa me (muistettiinhan ostaa hiiliä ja tikut?) grillataan ja juodaan parit kaljat. Tässä menee sellaiset 1,5 tuntia, riippuen siitä, käydäänkö metsässä sienessä, marjassa tai muuten vain virkistäytymässä.
9) jatkapa samaa tietä eteenpäin, ja jossain vaiheessa eteen tulee nähtävyys-merkki. Tässä metsässä nimittäin toimi partisaanit, ja poterot voidaan käydä katsomassa aivan armeija-muistojen takia. Kävelyä metsässä tulee noin 500 metriä, mutta näettepähän jotakin, mitä teitä ennen vain yksi suomalainen silmäpari on todistanut.
10) Zagare
Nyt kun reissussa ollaan, palataan siihen liikenneympyrään ja käännytään Zagareen. Zagare on kuuluisa kartanostaan, hevosistaan ja kirsikoistaan. Myös pieni keskusta on aivan kiva, kuten vieressä olevat järvet. Voit käydä pulahtamassa, katsomassa rajajokea tai etsimässä vanhaa Zagaren linnaa. Aikaa menee tunti-pari.

Nyt saatiin viisi tuntia menemään. Yhdeksän takana, ja kun kerran tuli vähän jo otettua, niin jäädään kylään vielä toiseksi yöksi. Aloitetaan iltarituaalit kulmakapakassa hotellin vieressä (ruokaa tai juomaa, oman toiveen mukaan) , ja kävellään vielä Maximan kautta itään, kunnes päästään Joniskisin ammattikoululle. Pihan patsaspuisto on mitä parahin paikka ottaa muutama hiljainen pussikalja, tai ihan sivistyneelle piknikille nurmikolla. Nyt taitaa olla jo päivä pulkassa. Enempää tekemistä en kyllä keksi. Katsotaan vielä sitä sortunutta synagogaa hotellin edessä, ja mietitään, miksi kylässä ennen asuneiden juutalaisten sukulaiset halusivat koulun ja sen alla olevan maan takaisin, mutta nämä uskonnolliset rakennukset eivät kelvanneet (tai kyseessä saattaa olla vain paikallinen legenda?). Vetäydytään hotellihuoneeseen tutustumaan viskipulloon. (tai muihin virvokkeisiin mitä kaupasta tarttui käteen).

Seuraavana aamuna ajetaan Siauliaihin päin ja katsotaan matkalla ristikukkula (56.015274, 23.416273) sekä luostari. Vaihtoehtoisesti voidaan ajaa Pakroujisiin (Joniskisin sairaalasta eteenpäin), jossa on eräs ainutlaatuinen silta (55.99098,23.87859).

2 kommenttia:

  1. Kirjoituksen tavoitteena esitellä kuinka vaikeaa pienessä kaupungissa tekemisen löytäminen voi olla - mutta toisaalta, kuinka paljon sitä etsimällä voi löytää.

    VastaaPoista
  2. Tämä muuten pääsi paikallislehden sivuille! Tietenkin oikealla nimelläni, ilman lupia ja muuttaen kirjoittajan kaiken tämän aktiiviseksi tekijäksi!

    Kauan eläköön Google Translatorilla elantonsa tekevät kielenopiskelijat!

    VastaaPoista

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä