maanantai 4. lokakuuta 2010

Suhsia, viiniä ja huonoja elokuvia

Ulkolämpötilat ovat alkaneet tippumaan roimasti, ja tässä tuli jo mieleen, josko lämmityksen laittaisi päälle. Sisällä oli eilen 14 astetta, joten ehkä syytä olisi mennä hatsomaan lämmityskattilaa. Mutta kun kaasun hinta on jälleen menossa ylös (Nordstream'hän nostaa kaasun hintaa Baltiassa - sehän siinä tarkoituksena olikin) niin eiköhän sitä vielä hetki jäähdytellä.

Kylmä huoneilma on asettanut aivan uusia haasteita viinin nauttimiseen. Suomessa huoneenlämpöinen on käytännössä yli 20 asteista, vaikka punaviinin tarjoilulämpötila onkin useimmiten siinä 18 tietämillä. Täten, Suomessa punkkua pitäisi hieman viilentää.

Mutta entäs minä sitten - pitäisikö laittaa pullo uuniin tai mikroon? Noh, kyllä se suussa lämpiää kuitenkin. Stonehedge Zinfandel 2005 oli muuten aika heikko esitys. Johtuiko liian alhaisesta tarjoilulämpötilasta, vai olikohan viini jo parhaat päivänsä nähnyt. Eikä se sushi ruokanakaan kyllä auttanut.

Liettuassa ei ole saatavilla Alkon tapaista viini-informaation jakajaa, josta saisi samalla standardilla arvioituja viinejä. Nyt, kun joutuu luottamaan valmistajien tai maahantuojien sanomiin - joista jälkimmäiset ovat yleensä käännöksiä - niin aika monta muka-täyteläistä on tullut vastaan. Varsinkin nuo Riojan viinin ovat täällä todella vaativia ostettavia. Melkein parasta hinta-laatua saa Italiasta tai Etelä-Afrikasta. Jälkimmäinen on kyllä aikamoinen riskiveto, kuten jokainen halpaa pinotagea juonut varmasti tietää.

Lähiaikoina on tullut katsottua myös paljon todella huonoja elokuvia. Koko rypäs lähti liikkeelle A-Teamista, joka vielä oli sellainen puolihuolimattomasti tehty toimintapullasorsa. Tähän perään tuli katsottua Harold&Kumar Escape Guantanamo Bay, jossa varsinkin sivuosien esittäjät olivat liiankin stereotyypisen huonoja sidekickejä. Seuraavaksi vastaan tuli Sex Drive uncut, joka kyllä herätti paljon kysymyksiä, ja oli edellistä elokuvaa selvästi huonompi. Ei niitä tissejä oikeasti ole pakko näyttää joka kohtauksessa. Kun tähän perään tuli vielä katsottua Tenacious D & The Pick of Destiny, ei lienee ihme, että pidän Ferrellin Step Brothersia viiden tähden leffana. Niin, ja kyllähän Happy-go-lucky'kin tuli nähtyä - se tosin oli ehkä hirveintä sontaa, mitä olen koskaan katsonut - kuin Beavette & Miss Butthead.

Seuraavaksi pitänee vaihtaa valkoviiniiin ja japanilaisiin leffoihin. On vielä ne kurosawat näkemättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä