maanantai 28. helmikuuta 2011

Tällaisen kielenkäytön omaava jätkää en ottaisi omaan firmaani toihin asiakaspalvelutehtäviin...

sopii karjakon hommiin...

Näin iloisesti meitä tervehti eräs lukijamme. Ennemmin kuin menen maatalousoppilaitokseen uudelleenkoulutettavaksi (tulee ihan kulttuurivallankumous mieleen),  tarvinnee pohtia täällä hieman tämän blogin merkitystä oman brändini osana. Tietenkin oikeaoppisella kieliopilla, sekä tiukan asiallisella otteella. Ihminen on, miltä näyttää.

Luomme päivittäin ennakkokäsityksiä muista alitajuisesti jo ensivilkaisulla. Jos tapaamme nämä henkilöt, ja tutustumme heihin, yleensä huomaamme, ettei ensivaikutelma ollutkaan täysin oikea. Silti, tällä vaikutelmalla on merkittävä rooli siinä vaiheessa, kun arvioimme sitä, kannattaako meidän ottaa yhteyttä tähän uuteen tuntemattomaan "hippiin", "homoon", "nörttiin" tai "karjakkoon".

Me myös luomme itse omaa ensivaikutelmaamme. Haluamme viestiä itsestämme jotakin - paitsi silloin, kun keski-iän kupeella koemme haluavamme takaisin massaan, mukaillen Keski-ikäisten miesten muotiblogia. Monet ovat oppineet markkinoinnin perusajatuksen: olet, jos erotut. Jos et herätä tunteita, ei sinun oikeastaan edes tarvitse olla, sillä olet vain yksi miljardista. Totta kai, tämä on hyvin kärjistäen todettu, eikä sinunkaan kannata nyt rynnätä tatuoimaan naamaasi. Joku on sen jo tehnyt, kuitenkin

Erottuminen on vaikeaa, mutta välttämätöntä mielenkiinnon herättämiseksi.

Jotkut meistä ovat hyviä puhumaan. Kaunis aksentti, mukavan pehmeä, silti raikas, ulosanti, ja tahtikin on juuri sopiva. Samalla jakaa tilan kaikkien kanssa, mutta on jokaisen kuulijan lähellä, henkilökohtaisesti.

Toiset näyttävät hyviltä. Iho on terve ja mukavan ruskettunut, ryhti on loistava, kävelytyyli on kuin Milanon catwalkeilta, silmät kimaltavat ja hampaat puhtaat kuin uusi lumi. Pukeutuminenkin on tyylikästä ja aina uusinta Dioria.

Eräät ovat hyviä kirjoittamaan. Kynä kulkee kuin Tonavan virta ja kaikki suuren tarinan ainekset ovat läsnä jopa Twitter-viestissä. Ajatus esitetään kirkkaasti, nasevasti ja tunteita herättäen.

Sitten, joillakin lanttu leikkaa muita nopeammin. He tekevät tilastoja, päättävät tilisi, kirjoittavat analyysia markkinatilanteesta, suunnittelevat liikenneverkostoja tai koodaavat ohjelmia.

Yllä tein jaon ekstrovertin ja introvertin osaamisen välille. Kaksi ensimmäistä osaamista (hyvältä näyttäminen ON osaamista, jota pitää treenata) ovat läsnä antamassa ensivaikutelmaa ihmisestä.


Kaksi seuraavaa osaamista eivät paista ihmisestä lävitse, emmekä yleensä pysty kovin onnistuneesti kommunikoimaan toisille osapuolille näitä taitojamme sattumanvaraisessa tapaamisessa. Tietenkin, voimme käyttää stereotypioita, mutta tällöin joudumme myös tekemään kompromissin: koska kommunikointi ulkoasulla on helpointa, "olen hyvä matematiikassa" saattaa samalla syödä myös ensivaikutelmaa niiltä, joiden mielestä isot lasit, rivi kyniä povitaskussa, laskin takataskussa ja vaaleansininen kauluspaita eivät ole tyylikkäitä.

Astukaamme internetin maailmaan. Todellisuus muuttuu toiseksi, ja minuus monistuu. Tiedämme tietenkin arjesta, ettei "työminä" ole pakosta sama kuin "kotiminä" tai "kaveriminä", mutta kun sekaan astuu myös hulvaton "facebookminä", asiallinen "linkedinminä", Youtubessa seinille hyppivä "idioottiminä" ja blogia kirjoittava "muotibloggaajaminä", niin lähetämme sekavia viestejä. Jos toimimme kaikissa näissä paikoissa saman nimen alla, voivat vanhat sidosryhmämme saada kummallisen käsitteen minuudestamme.

Ehkä se traktorikuskikaveri ei olekaan sovelias näkymään samassa yhteydessä linkedinminän kanssa? Miten työminä ja idioottiminä sopivat yhteen - ei taida tulla kiitosta, jos pomo näkee viestintäpäällikön juomassa galloonaa maitoa, a'la Kenny Rogers' Jackass. Ja kun vaimo löytää muotibloggaajaminän, niin siinä voi olla avioero edessä - ei se kuitenkaan ymmärrä ajatusta miesten sukkahousuista.

Itsekin olen tehnyt täällä tämän virheen: olen koittanut myydä työminääni blogiminuna. Eihän ne mene yhteen. Kumpi heitetään ulos? Taitaa olla tuo työminä, muuten teille tulee tylsää ja puhutaan pääosin kvalitatiivisen materiaalin kvantitoimisesta ja lopputuloksen subjektiivisuudesta.

Eiköhän me pysytä vain aiheessa, eli Kaunasissa.

Karjakkoina.

Heti kun eteen tulee tietoa maaseutumessuista tällä suunnalla, ilmoittelen. Voidaan pitää karjakkojen kokoontumisajot. Muistakaa ottaa talikot mukaan. Heitellään vähän sitä itteään ja juodaan maitoa tonkasta!

2 kommenttia:

  1. Mikset kirjoittaisi joskus kirjaa, sen sijaan että etsit uutta työpaikkaa? Tai sen löytymistä odotellessa. Sulla on hyvä tyyli ja huumoria. (kunhan ensin karsit pois parit ulkosuomalaisen kaiketi englannin kielestä omaksutut pilkkuvirheet... :) )

    VastaaPoista
  2. Leena, arvannet, että tuo on käynyt mielessä. Eräs todennäköisistä lempikirjoistani on bloginpitäjän kirjoittama - pitäisi vain ostaa se amazonilta. Nimi on The Internet is a Playground.

    Mutta kaipa minun pitäisi kirjoittaa jotakin oikeata sisältöä? Nyt tarvinnee jonkun agentin/kirjapainon puhelinnumeron.

    Oman alani dostoyevskina kirjoitankin parhaillani kuvakirjaa, jonka kohdeyleisö on kaltaiseni isot lapset, jotka eivät ota itseänsä saati elämäänsä liian tosissaan. Ei siis sovi Finlandia-ehdokkaaksi, eikä asiakaspalveluhenkilöille - mutta mitä parahinta luettavaa karjakoille.

    VastaaPoista

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä