keskiviikko 2. helmikuuta 2011

ulkomailla asuminen

Ulkomailla asuminen noudattaa tiettyä kaavaa. Alussa on hieman sekava tilanne, kun mistään ei ymmärrä mitään ja kaikki on kummallista. Yleensä tästä päästään nopeasti ylitse.

Sitten tulee kakkosvaihe, jossa kaikki on niin pirun upeeta. Verot on alhaisia, sää parempi kuin Suomessa, ihmiset on iloisia ja mikään ei hatuta.

Seuraavaksi se hatutus alkaa. Ymmärretään, että niiden verojen takia teissä ei ole puolenmetrin yllärireikiä; korkeiden palkkojen takia ei tarvitse lahjoa kaikkia portsareista kirjastontätiin; ne helvetin sokerisen makeat paikallisluonteet puheensorinoineen voisi vaikka ampua haulikolla; ja ainakaan Suomessa kukaan ei varastanut vanteita, kun kävi Siwassa.

Seuraavaksi alkaa tottumisvaihe. Pikkuisen kerrallaan hyvät ja huonot puolet tasapainottavat toisiaan. Hermot palavat joka toinen päivä ja joka toinen päivä taasen itsekin on ihan että hoidetaan ne hommat sitten vaikka huomenna. Tämä kestää niin kauan, ennen kuin pääset sisään kulttuuriin.

Lopulta sitten tulee se kova paikka, jossa pitää valita, että lähteekö sitä takaisin Suomeen, vai jatkaako tätä ulkomaanelämää. Eiköhän pääosa tee tässä vaiheessa comebackin.

Tuossa nyt olikin kaikki ne hyvät ja huonot puolet: Suomen etu on vakaus ja se, että asiat joskus oikeasti rullaavat. Muualla on tietenkin menoa ja meininkiä enemmän - mutta jokaiselle omansa.

1 kommentti:

  1. Eläkkeellä Floridaan asumaan. http://www.lomaasunto.com

    VastaaPoista

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä