maanantai 10. lokakuuta 2011

Adoptoi lähempää

Disclaimer: Älä hanki lasta, hanki seurakoira. Pienemmät kulut, rajaton kunnioitus ja koira osoittaa kiinnostusta sinua kohtaan koko elämänsä. Ei lätkätreenejä, ei uhmaikää... ei "sori, mut me ollaan just lähös mökille" -vastausta, kun soitat kuolinvuoteeltasi.

Vieläkö lapsi kiinnostaa? No jatka sitten adoptio-aiheiseen juttuun, joka alkaakin tämän rivin alapuolella.

Adoptoimalla lapsen olemme hyviä ihmisiä. Adoptoimalla lapsen, jolla ei ole pienintäkään edellytystä sulautua ympärillä olevaan yhteiskuntaan osoitamme olevamme hyviä ihmisiä. Laitamme huutomerkin siihen perään. Tultuani Suomeen, huomasin tämän maan olevan kuin South Park sähköautoineen. Ihmisen on näemmä aika vaikeaa tehdä hyvää ja olla olematta ylpeä siitä. Sitä pitää näyttää ja todistella.

Lapselle adoptio voi olla kova paikka. Tiedän sen läheisten kokemusten perusteella. Siitä pitää kertoa oikea-aikaisesti sekä rakentavasti vanhempien toimesta. Ei se ole koulun muille lapsille jätettävä tehtävä. Lapset ovat julmempia kuin maahanmuuttoviranomaiset.

Sitten adoptoidaan lapsi tuhansien kilometrien päästä tänne lumen keskelle. Kulttuurisokki on todennäköisesti molemminpuoleinen. Lapsi saa tietenkin elämän, jonka ehkä vain kotimaansa rikkaimmat olisivat voineet tarjota. Vanhemmat saavat osakseen (positiivista) huomiota, josta edes Tukiainen ei uskalla haaveilla. Itse en koe tämän olevan hyvä ajatus. Saatan kuulostaa rasistilta, mutta mielestäni lapsella on oikeus kasvaa osana yhteiskuntaa eikä vanhempien Oscar-patsaana.

Sitten se linkki Liettuaan. Euroopassakin on sosiaalisia ongelmia sekä hyvin köyhiä ihmisiä eikä Liettua maana tee tähän poikkeusta. Liettuassa lapset adoptoidaan pääasiassa kotimaasta. Tähän on tietenkin käytännön syitä (sama kieli), kuin myös sosiaalisia syitä (runsas tarjonta). Täältä saattaisi löytyä myös lapsi sinulle. Lähiseutujen auttaminen tietenkään ei ole ollut muodikasta sitten vuoden 1991, mutta jos et hae lapsesta elämääsi eksotiikkaa tai sisustuselementtiä, kannattaa harkita adoptioa lähempää.

Jos liettualainen ottolapsi kiinnostaa, niin http://www.ivaikinimas.lt/ tarjoaa tietoutta. Yläpalkissa on näppäin In English, josta on varmasti apua.

Oliko se julma? Ei mitään avarakatseisuutta? Todellinen idiootti kirjoittajana? Pitäis viedä saunan taakse? Avaudu allaolevaan laatikkoon.

3 kommenttia:

  1. Avaudutaanpas sitten: tämä oli just semmonen teksti, mitä ei oikeastaan haluais lukea. Tulee kiusallinen olo kun ei haluais myöntää että tuohan on totta. Eli ei mihinkään saunan taakse vaan kiitos herättelevästä kirjotuksesta.

    VastaaPoista
  2. Olen miettinyt itsekkin tota joskus.. että saako ihminen jotain kicksejä siitä, että adoptoi jostain kuusesta naperon ja tuntee olonsa Jeesukseksi. Eikä yleensä riitä se, että pentu on läheltä vaan sen pitää olla JUST sieltä kuusesta. Jotta kaikki varmasti näkee ulkomaalaista eksotiikkaa.

    VastaaPoista
  3. Toisaalta onhan se hienoa, jos suomalainen epäitsekkäästi lähtee auttamaan kaukaisiakin maita. Adoptointi on toki konkreettista apua ja sotien runtelemat maat tarvitsevat erityisesti invalidisoituneiden tai kehityshäiriöisten lasten auttajia. Mutta kuka haluaisi adoptoida näin konkreettisen muistuttajan elämän epäreiluudesta?

    Yleensähän ulkomaalaiset adoptiovanhemmat katsotaan viimeiseksi ratkaisuksi ja täten adoptiot kestävät pitkään. Täten, lasten pitäisi ensisijaisesti pääsemään itselleen luonnollisimpaan ympäristöön. En tiedä vaikuttaako rikas adoptiovanhempi tähän tilanteeseen. Toivoisin että ei.

    Ehdotus: yksinäinen nainen, adoptoi YH-isä! Täten saat lapsellesi samasta kulttuurista kotoisin olevan vanhemman. Yksinäiselle miehelle taasen tarjonta onkin runsasta, sillä maailman laadukkain televisiodokumenttisarja kertoi koko kesän itäisen naapurimme laajasta YH-äititarjonnasta.

    VastaaPoista

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä