torstai 23. elokuuta 2012

Aamukävelyllä

Aamulla herään meteliin. Pihalla VW Golf vuosimallia Bon Jovi soittaa konemusiikkia. Taitaa olla aika nousta ylös, kun ei nukkumisestakaan enää tule mitään. Keitän kahvia. Kalkkeutunut vedenkeitin saa hanasta hieman lisää lievästi ruosteisen väristä vettä. Eipä se ruoste kahvissa näy, ja ainakaan ei tule ongelmia hemoglobiinin kanssa. Vedenkeittimen tehtyään tehtävänsä laitan purut kupin pohjalle (2 ruokalusikallista per muki on hyvä) ja päälle vettä. Hieman sekoitellaan ja hyvää tulee.

Aurinko paistaa keittiöön nätisti uusien muovikehysteisten ikkunoiden läpi. Pitänee lähteä pihalle, töitä kun voi etänä tehdä vaikka keskellä yötä. Aamu on hieman kolea, yöllä kun oli satanut. Siellä täällä asfaltin koloissa on vesilammikoita - kukin oman reikänsä kokoinen. Kokemuksesta tiedän, että niihin ei kannata astua, sillä jalka voi upota hyvinkin syvälle.

Matkalla kaupingille tien varrella on useampia EU-kylttejä. EU avusti uusien vesiputkien rakentamisessa, tien päällystämisessä, ympäristön somistamisessa... Tien lakaisemisessa ei kuitenkaan - se tehdään yhä manuaalisesti samoin kuin tien sivut ajellaan trimmerillä kahden miehen voimin. Manuaalisuus on oikeastaan hyvästä - sillä on työllistävä vaikutus lakaisukoneeseen verrattuna.

Muutamassa vuodessa kaupungin yleisilme on muuttunut. Aiemmin tänne haudattiin kansanautot  Saksasta, nyt paikalliset miehet kisaavat siitä, kellä on pisin Audi. Kuten eräs mekaanikko sanoi, Audit ovat hyviä, koska niitä on paljon. Moottorilla ajaa 200 000 kilometriä ilman öljynvaihtoja, ja sitten kun se pamahtaa, niin uuden moottorin saa halvemmalla, kuin mitä öljyt olisivat maksaneet. Eräänlainen ekonomi hänkin.

Audit eivät ole kuitenkaan ainoa käytettynä ostettu tavara täällä. Keskustan yleisilme on muuttunut. Kierrätys on in myös vaatteiden parissa. No, miksikäs ei, kyllähän sitä aina mielummin pari euroa puvuntakista maksaa, kuin pari sataa. Ja varmasti näistä saa laadukkampaa tavaraa, kuin entisten merkkikosmetiikkaliikkeiden tilalle avatuista kiinalaisten vaatteiden kaupoista. Taitaakin olla niin, että Maxima Lee Cooper farkkuineen on kylän suurin brändiliike.

Maxima on yhäkin samanlainen keittiöpöydän diktaattori kuin ennen, mutta onneksi kaupungin muut ruokakaupat eivät ole kuolleet. Lastenvaunujen kanssa Maxima on kuitenkin se ainoa vaihtoehto keskustassa - Iki Centoon ei mahdu sisään ja muilla on joko korkeat kynnykset tai kapeat oviaukot.Maxima on yhä sitä mitä se on aina ollut, sen huomaa erityisesti kassalla. Kaikki tavarat pakataan lähestulkoon yksitellen pikkupusseihin ja asiakas prosessoidaan nopeammin, kuin Lidlissä aikoinaan.

Brändit tulivat, palvelukulttuuri ei. Onneksi lasten kassalla sentään pääsee vaunujen kanssa jonon ohitse - tosin jokaisen jonossa olevan katse kertoo, että näinhän täällä ei saa tehdä. Samalla itse varailevat paikkoja jonossa toisilleen kuin Neuvostoliitossa konsanaan.

Jätetään tämä tarina tähän. En kirjoita sille väkinäistä loppua, sillä paluu pisteeseen A ei tule olemaan mitenkään runollinen tai muutenkaan muistettava. Sanotaan vain niin, että asiat menevät eteenpäin. Hitaammin, kuin ennen lamaa, mutta menevät. Hyvä niin, sillä nousukauden ajan rakennuksista julkisivut rapistuvat jo kovaa tahtia - ehkä laskukauden ja sitä seuranneen stagnaation työ on osaavien ihmisten tekemää? Toivon ainakin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä