lauantai 18. elokuuta 2012

Olutjournalismia vol. 1

Kun koneen muistikortinlukija ei tuekaan SDHC-kortteja ja USB-johto on kahdeksan sadan kilometrin päässä, jää fotojournalismi. Jäljelle jää meidän kaikkien tykkäämä olutjournalismi, jossa siis vahvassa simassa hörisemme kummallisia korulauseita ohravellistä.

Tässä on vuoden aikana ilmestynyt (ja markkinoilta myös poistunut) useampikin uusi tuotos. Seuraavassa luodaan lyhyt katsaus muutamaan käteentarttuneeseen pullonkaulaan.

Amber City Alus (Vilniaus Alus, 0,5 l)
Jos vehnäolut olisi nainen, tämä Maximalle tilaustyönä tehty olut olisi naismörssäri. Runsas ja tuhti, täynnä makua ja runsaan tuttelibanaaninen tuoksu. Tumma vehnäolut on saanut mukavan runsaan humaloinnin sekä riittävästi ohramallasta makua tukemaan. Erinomainen suoritus, mutta ei kyllä missään nimessä kristallivehnän nimeen vannoville olutfasisteille. Tässä on nimittäin saksalainen herkku pantu aivan uuteen uskoon. Kannattaa kokeilla.

Vilkmerges Gyvasis (Vilkmerges Alus, 0,41 l)
Ensinnä huomio kiinnittyy kummalliseen pulloon ja sen epästandardiin kokoon. Ukmergen oluttehdas on tehnyt elävän oluen, joka on väriltään vaalea ja hieman samea - hiivaa kun on joukossa. Tätä viritelmää vaivaa se sama ongelma, kuin kaikkia muitakin pullotettuja "gyvas"-tuotteita - ne eivät kestä säilytystä ollenkaan: siispä maku on sameampi kuin väri ja ikävän pistävä. Vielä kun hintaa tälle tuotteelle löytyy senttiä vaille kolme litiä, niin sen voi ostaa lähinnä koriste-esineeksi. Hassuna yksityiskohtana mainittakoon magnum-humalan käyttö.

Volfas & Engelmann Pilsnerio (Ragutis 0,5 l)
Kaunasin Olvi on pannut pilsuksi, ja pilsneriksi tämä maitokaupan hyllyllekin kelpaava tuote on yllättävän hyvä. On makua, yllättävän vahva meripihkan mieleen tuova väri ja fiksu humalointi. Ei mikään Urguell, mutta omanlaisensa pilsner. Toinen kaupasta saatava olvituote on Sandels: pintti maksaa 2,99 litiä. Hieman halvempaa, kuin Salessa.

Kalnapilis Pilsner (Kalnapilis, 0,5 l)
Hyh-hyh. Kalnapilis on vuosijuhlan kunniaksi päättänyt painaa maan rumimmat, yksinkertaistetut etiketit - mutta samalla hinta ei mennyt samalle tasolle, kuin ulkonäkö soisi. Kalnapiliksen pilsner onV&E'n versiota huomattavasti keskikaljamaisempi ja vahvuudeltaan alle Koffin. Samanlaista Keravan kuravettä tämä kuitenkaan ei ole, vaan ihan juotava keppana. Ei yhtä hyvä kuin Kukon pils, mutta miellyttävämpi, kuin perusolut. Tai vaikea sanoa, pitäisi olla pullo suomilaageria vieressä vertailukohteena. Kuitenkin, tämä on toistaiseksi ollut koe-erän virallinen kolmosolut.

Kaimietiskas Sviesusis Nefiltruotas (Astrovo, 1 l)
2,49 litiä per litra ja vielä Birzaista. Pakko oli kokeilla. Panimohan on vanha Ponoras, joka varmaan on mennyt jossakin vaiheessa nurin ja nimetty uudelleen. Astravon sivut ovat yhä vajaat, mutta palataanpa astialle. Kaimietiskas alus väittää olevansa, kuin isoisiemme tekemää. Siltä se vähän maistuukin. Kyseessä on Liettuan sahti, räävitön ja kuvia kumartelematon tuhti makupommi, jota voi ehkä myös olueksi kutsua. Kaljaahan tämä on, ei olutta! Kissanpissamaisen pistävä bouquet yhdistyy muuripadassa vahvassa maistissa keitetyn vierteen ylitsepursuavaan aromikkuuteen. Tästä joko pitää, tai sitä vihaa, sen verran se ärsyttää kaikkia aisteja. Ihan kuin se ennenaikaisesti salaa nurkan takana nautittu isoisän sahti.

2 kommenttia:

  1. Juuri palasin reilu viikon Baltian reissulta. Kaunasissa ja kylässä nimeltä Pakruojis (vaimon tätin synnyinpaikka mikä lie) tuli ostettua Kaimiskas oluita, mielenkiintoisia tuttavuuksia. Vilnassa itse asiassa myös, suoraan hanasta parin litran pulloon. Tuota Vilkmergesin olutta tuli myös kokeiltua, samoin Volfas Engelmanin pilzenoa. Viimeksi mainittu tosiaan upposi hyvin (tai valehtelisin jos sanoisin että joku olut ei olisi maistunut). Kalnapiliksen pilsneri tosiaan näytti halvalta kuralta. En ostanu. Noissa kyläoluissa on tosiaan se paha puoli ettei viiti paljoa tuoda mukanaan kun säilyvyys on niin huono.

    - Jukka K

    VastaaPoista
  2. Gyvas on tosiaan sellainen oluttyyppi, että se ei oikein matkusta. Kertaalleen minua siitä varoitettiinkin - jos juot sitä liian vanhana lähtee vatsa toimimaan aivan uusilla kierrosluvuilla. Mutta puolalainen halpisolut (kuten Kapitono Alus) - sitä kannattaa koittaa seuraavalla kerralla, jos haluat maistaa olutta, joka ei uppoa.

    Pakruojis on ihan kivassa paikassa, tullut ajeltua monta kertaa läpi. Valitettavasti siitä pohjoiseen on hieman ankeampaa, kun maaseudun työkykyinen populaatio on muuttanut Brittein saarille ja kylät kuolevat samaa tahtia viimeisten mummojen kanssa. Sieltä saisi kivoja kesämökkejä, jos vain tietäisi mistä niille löytyisi omistaja - pitäisi varmaan vain muuttaa ja katsoa reagoiko kukaan?

    VastaaPoista

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä