tiistai 30. lokakuuta 2012

Tuuliviiripolitiikkaa

"tuuliviiri rauhaton..."

Siirrytään Liettuasta hetkeksi takaisin tänne Suomeen, mutta pysytään aiheessa kuitenkin eli politiikassa. Suomen politiikka on alkanut saamaan lähiaikoina piirteitä, jotka vahvasti muistuttavat Liettuan uusimman itsenäisyyden poliittista historiaa. 

Liettuassahan politiikka on mennyt hieman niin, että kun alussa ei päästy täyteen yhteisymmärrykseen kaikesta, nyt jokainen vuorollaan valtaan pääsevä puolue yrittää aloittaa kaiken alusta. Lait muuttuvat ja linjat vaihtuvat, kun ministeripallille istuu uusi kasvo. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa vain osaava asianajaja voi olla perillä voimassaolevasta lainsäädännöstä. Amerikkalainen versio code law -järjestelmästä.

Sitten Suomi menee Natoon. Tai ainakin Naton mukana Islantiin. Ehkä aseistettuna, ehkä ei - uhka kuitenkin on se sama. "Vihollisen nimeä ei tiedetä, mutta se tulee idästä", taisi joku armeija-aikoina sanoa. Keskusta on tätä vastaa, samoin Vasemmistoliitto. Aiemmin kun tästä oltiin päätetty jotakin muuta. 

Kyseessä on kuitenkin selvä jatkumo Kataisen hallituksen tuuliviiripolitiikalle. Siinä mennään sinne, mihin muut pyytävät. Kotirintamalle vakuutetaan, että kaikkemme teimme ja oltiin kovana. Silti ollaan unionin lemmikkipossu. Hieman kun rapsuttaa leuan alta, niin kyllä se Juttakin on lopettanut murjottamisen. Pahin tuuliviiri puoluekentällä tosin on ollut Perussosiaalisuomalaisetdemokraatit, jotka lupaavat jotakin, mutta pitävät muuta. Onhan se tietenkin hankalaa puolueena olla olemassa, kun toisaalta haluaisi Timon suosion, mutta kuitenkin Jyrkin kellon. Voimistuisi se Venäjä nyt, että nämäkin löytäisivät taas itsensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tähän voit kirjoittaa palautetta tai esittää kysymyksiä